Tokion marathon 2017
Tässä viimein lupaamani matkakertomus Tokion maratonilta. Ajatus talvimaratonista alkoi kyteä mielessäni viime lokakuussa suunnitellasani vuoden 2017 harjoitusohjelmaa. Halusin yhdistää talvilomani juoksutapahtumaan ja samalla testata kuntoni sekä katkaista harjoitusrupeaman. Sopiva kohde löytyi Tokiosta ja niinpä otin yhteyttä Välimatkoihin selvittääkseni, onnisttuuko matka vielä mattimyöhäiseltä. Vahvistuksen matkan toteutumisesta sain marraskuussa.
Harjoittelu maratonille sujui suunnitelmien mukaan. Sain harjoitella terveenä, enkä onneksi onnistunut saamaan myöskään helmikuussa Tampereen seudulla jyllännyttä virusta. Matkaan lähdin terveenä ja hyvin harjoitelleena. Aikatavoitteksi asetin 3.50-4.05, mutta kaikkein tärkeitä oli lähteä nauttimaan juoksemisesta ja itse tapahtumasta.
Reissuun lähdin torstaina 23.2 pienen jännityksen vallassa. Hieman minua mietitytti ja jännitti, mihin olin lähdössä ja kenen kanssa. Tulevista matkakumppaneista ei ollut aavistustakaan ja myös Tokion suunnalta tulleet lukuisat juoksuohjeet pistivät mietimään, mihin sitä olenkaan menossa. Sääennuste näytti koko viikolle + 9-14 astetta ja itse juoksupäivälle aurinkoista ja lämmintä keliä. Finnairin suoran lennon piti lähteä klo 17.20 kohti Tokiota, mutta matkaan pääsimme erinäisten vaiheiden ja vaikeuksien kautta yli tunnin myöhässä. Lentoaika oli yhdeksän tuntia ja risat. Aikaero maiden välillä oli seitsemän tuntia.
Saavuimme Tokioon Naritan kentälle perjantaina 24.2 puolenpäivän maissa. Meidät otti vastaan aurinkoinen ja lämmin kevätsää. Kentällä tapasin myös muut Välimatkojen matkalla mukana olevat juoksijat. Meitä oli pieni, mutta mukava juoksuporukka. Majoittauduimme Grand Nikko Tokyo Daiba hotelliin, joka sijaitsi tekosaarella Tokion lahdella. Hotellin lähellä oli hyvät lenkkeilymahdollisuudet ja useampia kauppakeskuksia. Hotellissa oli myös kuntosali ja spa-osasto. Hotellilta oli noin 30 minuutin kävelymatka Expoon, jonne kävelimme porukalla hakemaan juoksunumerot ja fiilistelemään juoksutunnelmaa. Kävelylenkki Expoon ja takaisin hotellille teki hyvää pitkän lentomatkan jälkeen. Numeron ja paidan hakuun ei mennyt kuin hetki, mutta näyttelypuoleen menikin sitten pitempi tovi tutustuessa ja kuvia räpsiessä. Illalla kävin vielä maistelemassa sushia.
Lauantaina 25.2 heräsin virkeänä nukuttuani kellonympäri. Runsaan aamupalan jälkeen lähdin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä tutustumaan Tokion nähtävyyksiin. Samalla sain ajatukseni pois työasioista ja tulevasta juoksusta. Otin metron Shibuya:n alueelle, jossa kiertelin pitkin ja poikin katuja ja ihmettelin maailmanmenoa sekä ihailin kukkivia kirsikkapuita. Lounaan jälkeen palasin takasin Odaiban alueelle, jossa hotellimme sijaitsi. Onneksi olin varannut käteistä mukaan, sillä yllättävän monessa paikassa ei luottokortti kelvannut. Tämä kannattaa huomioida, kun matkustaa Japaniin. Illansuussa tein rannalla noin tunnin kävely-juoksulenkin ja otin myös muutamia avaavia vetoja ajatellen huomista juoksua. Nautin kauniista rantamaisemasta auringon laskiessa Tokion lahdelle. Myös muutamia kuvia tuli räpsittyä matkan varrella. Ennen nukkumaan menoa katsastin vielä huomisen reittikartan ja laitoin juoksukamat valmiiksi. Uni tuli silmään nopeasti, mutta pari kertaa heräsin näkien unta tulevasta juoksusta.
Turvatarkastusta odottaessa |
Vielä ei ollut paljon tavaroita säilytyksessä |
Aurinkoinen sää suosi meitä noin 35 000 juoksijaa ja sain jopa rusketusraidat. Suomalaisia ei kovin montaa tainnut mukana olla? Järjestelyt sujuivat japanilaiseen tapaan järjestelmällisesti ja ystävällisesti. Hyvin järjestetty kisa.
Hotellille palasin klo 15.00 maissa väsyneenä, näläkäisenä ja onnellisena. Suihkun ja pienen välipalan jälkeen olin valmiina After Run Partyihin, jonne hotelliltamme oli kuljetus. Tilaisuus järjestettiin puistoalueella ja tarjolla oli japanilaista ruokaa (mm. sushia ja yakitoria), juomia (mm. sakeaa ja japanilaista olutta) ja japanilasita ohjelmaa. Ilta päättyi japanilaiseen rumpu "Wadaiko" esitykseen. Unta ei taaskaan tarvinnut kovin kauaa odotella. Aivan mahtava ja huikea juoksupäivä!
Maananataina 27.2 heräsin virkeänä, eikä eilisestä juoksusta ollut tietoakaan kropassa. Aamupalan jälkeen olikin vuorossa retkipäivä Harri-oppaan johdolla. Retki alkoi kalamarkkinoilta, josta siirryimme metrolla Sumo Halliin tutustumaan sumopainin maailmaan. Sitä tunsi itsensä pieneksi ihmetellessään sumopainijoiden käsien ja jalkojen kokoa! Ennen lounasta teimme vielä pienen kierroksen läheisessä puistossa, jossa oli kevättä ilmassa orvokkien, esikoiden ja kursikkapuiden kukkiessa. Lounaan jälkeen matka jatkui Asakusan alueen kautta Skytreen, maailman toiseksi korkeimpaan rakennelmaan, joka kohoaa 634 metrin korkeuteen. Korkeanpaikankammoisena mietin, että uskallanko nousta huipuille. Onneksi nousin, sillä maisemat olivat upeat pilvisestä säästä huolimatta. Auringonlaskiessa risteilimme takaisin hotellisaarellemme. Illalla kävimme vielä porukalla päivälliselle. Mukava retkipäivä!
Tiistaina 28.2 lähdin aamupalan jälkeen tutustumaan jälleen Tokion nähtävyyksiin Ginzan ja Kamiyachon sekä Shinjukun alueille. Kiertelin taas pitkin ja poikin katuja ja askelia kertyikin mittariin 25 000 eli pienoinen lenkki tuli tehtyä! Hotellille saavuttuani sain kokea miltä tuntuu maanjäristys. Sängyllä maatessani alkoi yks kaks kristallikruunu katossa heilua ja lattia täristä 5,6 richterin järistyksessä. Hetken sinä mietti, että mitä tehdä, mutta onneksi järistys loppui aika nopeasti ja meikäläinen lähti viettämään iltaa japanilaiseen kylpylään hotellin lähellä olevaan Ooedo Onsen Monogatai kylpylään. Jokainen vaihtoi pukuhuoneessa "Yukatan" päälleen ja sen jälkeen mentiin ns. yhteisen alueen kautta kylpylpuolelle. Pukuhuoneessa riisuttiin "Yukata" pois ja siirryttiin peseytymään. Kylpylästä löytyi sekä sisä- että ulkoaltaita kylmästä kuumaan. Alueella oli myös kaksi saunaa, höyrysauna ja suomalainen "loyly sauna", jossa ei kuitenkaan voinut heittä löylyä ja mittari näytti 80 astetta. Kylpylässä oli mahdollisuus myös hierontaan ja erilaisiin hoitoihin sekä rentoutumiseen suolakivien päällä. Harmi, että tajusin nuo suolakivet vasta pois lähtiessä, enkä päässyt niitä kokeilemaan. Tällä ns. yhteiselläalueelle oli useita erilaisia ravintoloita, mahdollisuus pelata japanilaisia pelejä sekä ostaa matkamuistoja. Tutustuminen japanilaiseen kylpyläperinteeseen oli mielenkiintoinen kokemus!
Keskiviikkona 1.3 olikin sitten aika sanoa hyvästit keväiselle Tokiolle ja palata kotiin. Reissu oli mukava ja kotiin palasin monta kokemusta ja elämystä rikkaampana. Sain myös uusia vinkkejä harjoitteluuni ja tästä on hyvä jatkaa harjoittelua koti HCR:a ja Paavo Nurmi Marathonia. Matka poiki myös idean juosta Wold Marathon Majorsin, joka koostuu kuudesta suuresta marathonista: Berliini, Boston, Chicago, Lontoo, New York ja Tokia. Syksyllä olisi tarkoitus juosta vielä marathon ulkomailla, olisikohan se Ateenan vai New Yorkin maraton?
Matkaterveisin
Pia
Siis kertakaikkiaan VAU! Aivan huikean näköisiä kuvia ja todella mielenkiintoinen kirjoitus! Kiitos kun teit näin kattavan postauksen aiheesta. :) Olen itsekin haaveillut Tokion maratonille osallistumisesta ja tämä ei ainakaan vähentänyt niitä ajatuksia. :)
VastaaPoistaKiitos :) Voin kyllä suositella Tokion maratonia. Minulla mukava ja onnistunut matka ja sain kyllä uutta intoa harjoitteluun ja juoksuun :)
VastaaPoista